Pieni balettistudio Joen Yössä

Elokuun viimeinen perjantai on vakiintunut joensuulaisen kaupunkifestivaalin Joen Yön ajankohdaksi. Tuolloin taide ja kulttuuri valloittavat Joensuun keskustan kadut, puistot, torin ja joenvarren, ja ihmisiä on liikkeellä sankoin joukoin.

Valmiina lähtöön kohti Taidekeskus Ahjoa!

Tänä vuonna Relevé esiintyi kahdesti, ensin Taidekeskus Ahjon isossa näyttelysalissa ja sitten purkutuomion saaneen PT-talon aulassa. Tämä oli uuden edustusryhmän ensimmäinen esiintyminen ja se sujui ihan hyvin, etenkin kun opettelu- ja harjoitusaikaa on ollut vain pari viikkoa.

Ahjon esiintymisurakan aloittivat ryhmän nuorimmaiset Maija Poppaset-tanssillaan:

Seuraavaksi esiintyivät Perhoset - tämä on tarkoitettu tanssittavaksi varvastossuilla, mutta Ahjon lattia on siihen tarkoitukseen valitettavasti liian liukas:

Vuorossa Hennan esittämä Virginie, joka on saanut innoituksensa Joensuun kaupunginmuseon kokoelmissa olevasta Albert Edelfeltin Virginie-maalauksesta:

Mukana esiintymässä oli myös Noora Oertelin kesällä pitämän nykytanssin tiiviskurssin oppilaita, jotka käyvät normaalisti aikuisbalettitunneillamme (mm. Kristiina, joka kirjoitti aikaisemman postauksen aikuisbalettilaisen kesätreeneistä):

Esiintymisemme päättyi Degas'n ballerinat -nimiseen biisiin, jossa tanssivat kaikki ryhmän jäsenet:

Esiintyessä meillä oli Ahjossa vähän ongelmia äänentoiston kanssa, mutta niistäkin selvittiin, kun oli pakko. Paitsi että volyymin taso ei aina oikein riittänyt, Ahjossa ollut äänentoistolaite luki tikulla olevat musiikit aivan satunnaisessa järjestyksessä, vaikka olin ne numeroinut tiedostonimillä esitysjärjestykseen. Kaiken lisäksi kesken ensimmäisen numeron huomasin, että soimassa oleva Maija Poppasten musiikki olikin leikkaamaton versio, vaikka aivan varmasti olin tallentanut leikatun version tikulle, eikä siinä pitänyt olla mitään muuta. Ennen seuraavaa numeroa vaihdoin varatikkuun, jonka musiikit olivat taas järjestäytyneet eri tavalla, mutta siinä oli onneksi leikkaamattomat versiot. En vielä tänä päivänäkään ymmärrä mistä oli kyse, sillä PT-talossa olevalla tietokoneella musiikkeja toistettaessa tikuilta löytyi vain ja ainoastaan nuo leikatut versiot juurikin numeroimassani järjestyksessä, samoin nyt kotona omalla tietokoneellani asian varmistettuani. Lienee parasta, että panostamme ja investoimme omaan äänentoistolaitteistoon, niin säästymme vastedes hankalilta tilanteilta!

Edustusryhmän tyttöjä ensimmäisen esiintymisen jälkeen Taidekeskus Ahjon tungoksessa

Olin kyllä todella vaikuttunut edustusryhmän tyttöjen sitoutumisesta rooliinsa. Jossain vaiheessa harjoitusperiodia sanoin heille, että aina kun vain on mahdollista, tulisi heidän oma-aloitteisesti harjoitella tansseja keskenään. Niinpä tytöt ovat reippaasti käyneet läpi tansseja yksin ja yhdessä, milloin vain on ollut aikaa ja mahdollisuuksia. Nyt, porukan saapuessa lämmittelyyn vähän tipoittain ja minun kerätessä kamoja kasaan, oli luppoaikaa aluksi jonkin verran. Paikalla olevat tytöt markkeerasivat osuuksiaan ensin itsekseen ja sitten he vetivät harjoituksia yhdessä läpi, aivan oma-aloitteisesti, kuten olin kerran sanonut.

Osa tytöistä harjoittelemassa oma-aloitteisesti ennen muiden saapumista

Omaa harjoittelua

Sama toistui, kun olimme PT-talossa vaihtamassa vaatteita ja käytössä oli pieni vapaa lattia-alue - harjoitukset oli heti pystyssä! Tuolloin jouduin kuitenkin teroittamaan, että vaikka harjoitukset olisi kuinka pienessä tilassa, niitä ei saa koskaan vetää löysästi läpi, koska sellainen jää lihasmuistiin ja esityksestäkin tulee löysä. Ja arvatkaa vaan, välittömästi tytöt ottivat onkeensa, eikä meillä löysäilty enää sen enempää harjoituksissa kuin esiintyessäkään :)

Kaiken kaikkiaan esiintymisistä jäi hyvä mieli, ja mikä parasta, kuvamme pääsi myös Karjalaisen juttuun Joen Yöstä - itse asiassa lehdessä oli yksi kuva ja Karjalaisen verkkosivuilla olevasta kuvagalleriasta löytyi vielä kolme muutakin kuvaa!

Tästä on nyt hyvä lähteä putsaamaan ja hiomaan noita esitysnumeroita: Lisää aksentointia, voimaa, energiaa, detaljeja ja esittävyyttä vielä tarvitaan, mutta ainakin numerot on nyt opeteltu tällä miehityksellä, eikä niihin enää tarvitse tehdä muutoksia (toivon mukaan!). Pohjatyö on siis tehty, ja toki kesätauon jälkeen myös säännöllinen tuntitreenaus alkaa näkyä esitysten tasossa. Seuraavat esiintymiset ovatkin sitten lokakuussa, ja täytyyhän sinnekin pari uutta biisiä työstää...

Yhteinen lämmittely ennen lähtöä esiintymään

Relevé!

Tämä näyttää hauskalta noiden hameiden kanssa :)

Tendut kehiin!

Totista keskittymistä...

Söpöjä!

Tytöt <3

Sielukasta ja herkkää...

Ja tähän loppuun vielä PT-talon veto, jossa esitimme vain Poppaset ja Perhoset:

Kiitos kaikille, jotka olitte mukanamme Joen Yössä!

- Hanna

Balettia koko kesä

Annetaan seuraavaksi aikuisbaletissa käyvän Hanna H:n kertoa balettikesästään:

Kevätlukukauden lähestyessä loppuaan minua alkoi ahdistaa tuleva kesätauko baletista. Kevätnäytösharjoitusten vielä pyöriessä murehdin jo tuntien loppumista ja intensiivisen harjoittelun päättymistä. Toisaalta loma on hyvää aikaa ladata akkuja ja harrastaa jotain aivan muuta; tykkään liikkua luonnossa ja pyöräillä ja ajattelin, että ehkä on hyvä välillä keskittyä niihin ja antaa omalle kropalle toisenlaisia haasteita. Toisaalta ajatuksissa häilyi pelko jalka- ja selkäsäryistä, jotka yleensä saan riesakseni pari viikkoa balettitreenien päättymisen jälkeen. Kuinka tasapainotella lepäämisen ja treenien kanssa? Olisiko sittenkin mahdollista treenata balettia kesälläkin, edes vähän? Toki oli luvassa kesän tiiviskurssit baletista ja nykytanssista, joihin ilmoittauduin, vaikka tiesin, etten töiden takia ihan kaikille tunneille pääsisikään. Kun on tehnyt aina syksyn ja kevään kovasti töitä sen eteen, että on edistynyt jossain, ei halua kovan työn menevän hukkaan. Jonain päivänä pukuhuoneessa sanoin ajatukseni ääneen ja Kristiina sanoi heti, että hän haaveilee myös balettiharjoituksista kesäksi. Pitäisikö meidän aina yöllä hiipiä salaa Relevéhen ja pitää omat treenit pimeässä?

No ei onneksi tarvinnut. Kysyimme Hannalta asiasta ja teimme kaikkia osapuolia hyödyttävän diilin. Saimme salin avaimet käteen ja koko kesäksi salin käyttöömme silloin, kun siellä ei ole muuta toimintaa! Aivan mahtavaa! Sitten aloitimmekin innosta kihisten omien sarjojen suunnittelun ja sopivien musiikkien etsimisen. Youtubesta etsittiin silmät kovana keskilattiasarjoja ja kärkitossuharjoituksia. Tarkoitushan oli tietysti kehittyä siinä ja tässä ja tuossa, eli siis lähinnä kaikessa. Kun palaisimme syksyllä tunneille, olisimme notkeampia ja nopeampia ja kärkitossutyöskentelymme olisi aivan omaa luokkaansa. Kahdestaan harjoittelun lähtökohdat olivat siinä mielessä hyvät, että olemme tanssijoina aika saman tasoisia. Kristiina on toki tanssinut jo nuorena ja notkeudessa meitä on yhtä järkevää verrata kuin kuminauhaa ja rautakankea, minä olen se jälkimmäinen, mutta muuten työskentelymme on samalla tasolla. Olemme molemmat innokkaita oppimaan ja jaksamme yrittää uudestaan ja uudestaan ja kannustamme toisiamme.

 

Kuinkas kaikki sitten menikään? Noh, ensinnäkin toimivien sarjojen tekeminen on tosi vaikeaa. Kummin päin opettajat oikein tekevät sen? Pitäisikö ensin valita musiikki ja rakentaa sarja sitten sen pohjalta? Meillä oli joitakin sarjoja valmiina ja joitakin keksimme lennosta. Monesti kävi niin, että etsiessämme meitä molempia miellyttävää musiikkia olimme ehtineet tehdä sarjan jo seitsemän kertaa markkeeraten, ennen kuin sopiva kappale löytyi. Huh huh. Saimme kuitenkin monta toimivaa harjoitusta kasaan! Kesäloman alussa tilaamiani uusia kärkitossuja odotin postista sormet ja varpaat innosta syyhyten. Paketti tuli, mutta lähettäjä oli laittanut pakettiin väärän kokoiset tossut! Yääää, kuinka näin voi käydä!? Kesä kului koko ajan ja jouduin laittamaan takaisin jalkaani jo kerran hyllyttämäni, oksalakalla jo kahdesti korjaillut vanhat tossut, jotka ovat lähempänä aamutossuja, kuin kärkitossuja. Yhdessä tekemämme sukkahousutilauskin käväisi jostain syystä ensin Kanadassa, ennen kuin saapui meille. Noh, onneksi oikeat tossutkin saapuivat aikanaan ja istuivat jalkaan täydellisesti.

Vaikka yhdessä harjoittelu oli jollain tavalla rennompaa, kuin opettajan vetämällä tunnilla, olimme silti tunnollisia puurtajia. Pidimme kiinni balettitunnin perinteisestä rakenteesta ja teimme aina kunnon alkulämmittelyt ja siirryimme tankosarjojen kautta keskilattialle. Aika paljon teimme myös tankosarjoja keskilattialla ja vaikka minusta ei, jostain kumman syystä, näiden kahden kuukauden aikana prima ballerinaa tullutkaan, niin tasapaino ja kehonhallinta kyllä kehittyivät. Kunto kehittyi myös, koska emme paljoa pitäneet taukoja sarjojen välissä, vaan ahmimme aina yhdelle kerralle niin paljon tekemistä, kuin vain keksimme. Yritimme ja erehdyimme monta kertaa, emmekä lannistuneet epäonnistumisista. Saman mentaliteetin haluan säilyttää syksylläkin; teen tätä itseäni varten, omat epäonnistumiset tai toisten osaaminen eivät ole minulta pois, vaan ne vievät eteenpäin.

Omaan tahtiin treenaamisessa oli hyvää sekin, että kelloa ei tarvinnut tarkkailla. Aina ehti tehdä sen, mitä halusi. Kunnon venyttelytkin ehti tehdä salilla. Venytellessä oli hyvää aikaa jutella ja tutustua paremmin; meillä onkin Kristiinan kanssa yllättävän paljon muutakin yhteistä, kuin ikä! Olemme molemmat asuneet mm. Kiinassa ja kokemuksia vertaillessa venyttely kävi kivuttomammin. Kotiin lähtiessä teki aina mieli kiinalaista ruokaa... Kesä kului hurjan nopeasti. Paljon ehdittiin, mutta paljon ideoita jäi vielä varastoon.Yhteisten treenien loppuminen tuntui hieman haikealta, mutta toisaalta ohjatuille tunneille palaaminen ja kaikkien tuttujen näkeminen tauon jälkeen tuntuu mukavalta. Syksyltä en odota enää salamakehitystä, enkä kurkottele liian korkealle. Odotan kuitenkin haasteita, yhdessä tekemistä ja inspiroivia tunteja. Jos jonkin realistisen tavoitteen haluan itselleni asettaa, niin se on saada omaan tekemiseen lisää tanssillisuutta ja ilmaisua.

Kiitos Kristiinalle huipusta balettikesästä! Kiitos Hannalle tästä mahdollisuudesta! Ihanaa syksyn alkua kaikille pienille ja isoille ballerinoille! Nähdään Relevéssä!

Terkuin,

Hanna H.

(kuvat ovat Hanna H:n ja Kristiinan ottamia)

Kun aikuiset eivät malta pysyä pois balettisalista - edes kesällä

Annetaanpa puheenvuoro Relevén aikuisbaletissa käyvälle Kristiinalle:

Kun balettikärpänen puraisee, niin kesälläkään ei malta levätä. Saimme Hanna H.:n kanssa mahdollisuuden vuokrata Relevén salia kesän ajaksi ja jatkaa treenaamista läpi kesän. Hyvin me on käytykin, pari kolme kertaa joka viikko. Ja mitä tavoitteita kesälle oli: hurjasti lisää notkeutta, sujuvia tuplapiruetteja ja fouetté-piruetteja, siistejä piruetteja kärkitossuilla ja taivaisiin nousevia developpéita. Täytyy sanoa, että tavoitteet olivat vähintäänkin kunnianhimoisia. Developpé à la seconde nousee ehkä viisi senttiä korkeammalle kuin keväällä ja jokaisella treenikerralla muutama tuplapiruetti onnistuu. Fouettéita ei ole edes ehditty kokeilla ja kärjillä tehdyt piruetit muistuttavat enemmän bambia jäillä…

Ehkä ojennus voi kovalla harjoittelulla parantua vielä näin aikuisenakin?

Mutta kyllä me jotain opittiin! Ensimmäinen opetus oli se, miten paljon aikaa, vaivaa ja mielikuvitusta vaaditaan, että tunnille saadaan keksittyä sarjat ja niihin sopivat musiikit. Työkaluiksi omat ideat, Youtube ja Spotify. Ja miten vaikeaa on kirjoittaa sarjat ylös, onko näihin olemassa joku järjestelmä jota opetetaan baletinopettajakouluissa?? Pikkuhiljaa, viikko viikolta meidän sarjoissa alkoi olla jotain järkeä ja musiikit löytyivät ilman hakemista. Ja se tankosarjan vaikea frappé sarja, joka kopioitiin suoraan Youtubesta – ensimmäisen kerran jälkeen olimme luovuttaa, kun jalat eivät liikkuneet tarpeeksi nopeaan tahtiin. Sitkeän harjoittelun jälkeen se näin elokuussa sujuu kuin vettä vain! (ja tuntuu oikeastaan aika helpolta, olikohan se oikeasti niin vaikea?).

Arvelisin, että balettisarjojen muistiinpanojen tekemiseen on joku parempikin keino. Helpottaisi, jos edes muistaisin kaikkien liikkeiden nimet!

Hyvä puoli keskenään treenaamisessa oli, että kaikkia haastavia juttuja pystyi harjoittelemaan niin monta kertaa kuin halusi. Ja se, että kahden tunnin aikana ehti tehdä kaiken mahdollisen: tangossa, keskellä, hyppyjä, piruetteja, kärjillä, you name it. Paitsi variaatioita ei ehditty, niihin me siirrytään vasta viimeisellä viikolla :D. Kärkitossutyöskentelyyn on saanut lisää varmuutta, kun toistoa tulee enemmän. Huonona puolena taas on se, että sarjat tulee tehtyä ehkä 85-prosenttisella teholla, kun Hanna-open valvova silmä ei ole paikalla. Ja vähän jännittää myös, mitä kaikkia virheasentoja on kesän aikana tullut, kun kukaan ei ole ollut korjaamassa.

Tutu päällä olokin on ylväämpi!

Lähipiirin mielestä hyvä puoli kesäharjoituksissa on ollut, että höpisen kaikki balettijuttuni jossain muualla kuin kotona. Venyttelyjen aikana on hyvin ehditty vaihtaa kuulumiset, keskustella uusien kärkitossujen hankinnasta ja eri balettityylien eroista.

Uudet ihanat tossut, Capezio Tiffany 126.

Jos et ole vielä käyttänyt Youtubea harjoittelun apuna – kannattaa aloittaa! Jos haluat treenata valmiiden tanko- tai keskilattiasarjojen kanssa tai harjoitella esim. parempaa aukikiertoa, piruetteja tai tyylikkäämpiä arabeskejä, seuraa Kathryn Morgania. Vaganova Academy exams –haulla puolestaan löytyy Vaganova-tekniikan sarjoja kaikilta luokka-asteelta. Me on esimerkiksi käytetty kesätreeneissä luokkien 2 ja 3 kärkitossuosuuksia. Youtubesta löytyy myös monta hyvää videota nilkkojen vahvistamiseksi. Toiveena olisi ollut tehdä kesän aikana Pizzicato-variaatio, mutta ballonnéet eivät vielä sujuneet (kohdassa 1:24). Ehkä nilkat ovat tarpeeksi vahvat ensi kesänä?

 

Suurkiitos treenikaveri Hannalle kesästä! Kesä olisi ollut paljon tylsempi ja laiskempi ilman sinua.

- Kristiina  

@joenkristiina    





(kaikki kuvat Kristiinan ja Hanna H:n ottamia)

Varaslähtö syksyyn!

Pienen balettistudion upouusi edustus- ja kilparyhmä EDU aloitti treenikautensa kuluneen viikon maanantaina. Ja mikä ihana ryhmä tämä onkaan! Asenne on kohdillaan ja intoa riittää - nyt minun pitääkin vain osata ruokkia sitä intoa sopivilla annoksilla haasteita ja porkkanoita :)

Relevén edustusryhmäläisiä heinäkuussa 2016, kun ihan koko joukkue ei ollut vielä kasassa

Tanssijat ryhmään valittiin puhtaasti heidän oman motivaationsa, innostuksensa ja sitoutumishalunsa perusteella. Koska kaikki valitut tytöt ovat Relevén omia oppilaita, tunsin heidät jo ennestään ja tiesin heidän potentiaalinsa tanssijoina ja tanssioppilaina. Karsintoja ei näin ollen tarvittu, vaan kaikki halukkaat pääsivät mukaan. Tietysti, jos joku ulkopuolinen olisi halunnut ryhmään, minun olisi pitänyt arvioida hänen taitotasonsa ja soveltuvuutensa jonkinlaisen näytetunnin muodossa, mutta nyt sellainen ei ollut tarpeen.

Ainoa ennakkotehtävä ryhmään pääsyn edellytyksenä oli kirjoittaa lyhyt essee aiheesta "Minä tanssijana". Ja ette ikinä usko, miten ihania ja koskettavia ja hauskojakin ajatuksia näistä kirjoitelmista löytyi! Tytöt kertoivat omasta tanssitaustastaan ja siitä, mikä heitä tanssissa innostaa. He pohtivat myös omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan ja miettivät omia tavoitteitaan tanssijoina.

Oli myös herkullista huomata, miten eri tyyleillä he kirjoitustehtävää käsittelivät :) Toisilla oli hyvin asiapitoinen ja jämpti selvitys aiheesta, ja toiset avasivat sisintään niin, että luin tekstejä tippa linssissä. Esseitä lukiessa vain vahvistui se tunne, että tämän ryhmän ehdoton vahvuus on sen moninaisuudessa: ikähaitari on 12-vuotiaasta 19-vuotiaaseen, toiset ovat harrastaneet balettia 3-vuotiaasta alkaen ja jollakin on balettiopintoja takanaan vasta 2-3 vuotta, ja mukaan mahtuu niin ujompia ja herkempiä kuin reippaita ja ulospäin suuntautuneitakin. Kaikille on kuitenkin oma paikkansa ryhmässä ja jokaisen persoonallisuus tekee ryhmästä ainutlaatuisen.

Ensimmäinen yhteinen balettitunti

 

PBT - Erilaista treeniä

Tällä ja ensi viikolla meillä on siis meneillään edustusryhmän orientoitumisjakso, jonka aikana tutustumme toisiimme ja harjoittelemme ohjelmistoa jo pian koittavaa ensiesiintymistämme varten (Joen Yö perjantaina 26.8.2016). Tämän lisäksi olemme kokeilleet aivan uutta harjoitustekniikkaa, johon perehdyin kesän aikana.

Kyseessä on Progressing Ballet Technique, jonka on kehittänyt australialainen balettipedagogi Marie Walton-Mahon. Ohjelman avulla vahvistetaan tanssijan keskivartaloa ja aukikiertoa, kehitetään ja hyödynnetään lihasmuistia ja harjoitetaan vartalon linjauksia. Kaikki tämä tehdään hyödyntäen jumppapalloa ja -kuminauhaa. Tekniikka vaikutti todella lupaavalta, enkä olisi millään malttanut odottaa, että pääsen kokeilemaan sitä ihan käytännössä oppilaiden kanssa!

Ensimmäinen PBT-tunti, ja vuorossa on painonsiirto-harjoitus mm. glissadea varten

En ihan tarkkaan edes tiennyt, mitä odottaa PBT-treeneiltä. Kuinka oppilaat siihen suhtautuisivat? Olisimmeko heti nenällämme pallojen kanssa? Karkailisivatko pallot ja lopputuloksena olisi vain hysteeristä hihitystä?

Vartalon tulee olla kannatettuna ja syvät vatsalihakset aktivoituna, jotta liikkeet onnistuvat

Niinpä olin aivan äimänä, kun tytöt suhtautuivat PBT-harjoituksiin ihailtavalla hartaudella ja keskittymisellä, ja jo heti ensimmäisellä tunnilla saatoin nähdä, kuinka oikeat lihakset aktivoituivat ja harjoitukset tuottivat tulosta. Toki olemme vasta alkumetreillä, mutta jos kolmen harjoituskerran jälkeen treeni tuntuu jo näin lupaavalta, odotan jännittyneenä tuloksia muutaman kuukauden harjoittelun jälkeen :)

Hienoa keskittymistä tytöiltä!

Olen tästä metodista niin innoissani, että päätin ilmoittautua Lontoossa järjestettävään PBT-koulutukseen tammikuun alussa 2017! Olkoon se syntymäpäivälahjani, kun täytän 50 vuotta tammikuussa - vierivä kivi ei nääs sammaloidu, eikä myöskään jumppapallon päältä kierivä baletinope :D

Ohessa vielä pieni videokooste joistakin viikolla tekemistämme harjoituksista, jos kiinnostaa katsoa!

Samalla tuli videoitua myös tankoharjoitusten alkua :)

Huomenna jatkamme taas harjoituksia! Mukavaa sunnuntaita ja intoa alkavaan viikkoon kaikille!

- Hanna -

Jäähyväiset Pikku-Rellulle

 

Kaksi viikkoa sitten jätimme jäähyväiset balettikoulumme ihka ensimmäiselle studiolle, Pikku-Relevélle. Pikku-Relevé löytyi Joensuun keskustasta, kävelykadun varrelta, ja siinä oli kaksi näyteikkunaa. Se oli nimensä mukaisesti pieni, mutta valoisa (no, ainakin valoisaan aikaan!) ja sen vuokra oli sijaintiinsa nähden ihan kohtuullinen.

Pikku-Relevé, eli Pikku-Rellu

Ensimmäisen toimintavuoden jälkeen Pieni balettistudio Relevén oppilasmäärä tuplaantui, emmekä mahtuneet enää yhteen pikkuruiseen studioon. Oli pakko alkaa etsiä uusia tiloja. Onni suosi meitä ja löysimme isomman studion, jonka yhteyteen saimme myös erillisen pukuvaraston sangen huomattavaksi karttuneelle puvustollemme.

Pikku-Relevéssä tanssittiin kuitenkin edelleen satu-, esi- ja alkeisbalettitunteja, kun taasen isommassa Demi Relevéssä pidettiin koululaisten, nuorten ja aikuisten tunnit.

Esibalettitunti Pikku-Relevéssä: pienissä ryhmissä mahtuu tanssimaan pienessäkin tilassa! Mukana oli myös apuope Yagmur, joka opetteli samalla suomen kieltä itselleen mieluisimmalla tavalla! (Kuva: Anni Riikonen)

Tänä keväänä tulikin sitten aika arvioida kahden tilan ylläpidon mielekkyys. Pikku-Relevén käyttöaste oli loppujen lopuksi aika pieni, sillä lasten tanssitunteja oli neljänä iltana viikossa vain muutaman tunnin verran ja lauantaisinkin vain pari tuntia. Kesäisin tilassa ei ollut opetusta ollenkaan. Minulle ei ole tähän mennessä jäänyt lainkaan tuloja balettikoulun pyörittämisestä, vaikka olen opettanut kuutena päivänä viikossa 4-5 tuntia päivässä, joten kuluja oli pakko karsia, jos aion tästä jotain elantoakin saada!

Tyhjä tila, josta joustolattia on purettu, väliseinä kaadettu, tila siivottu ja jäljet pyyhitty.
Hannan viimeinen nojailu Herra Pylvääseen!

Mutta voi, miten haikeaa oli luopua tuosta ensimmäisestä 'lapsesta'... Tuo tila oli alkusysäys koko balettikoululle, sillä ilman sen löytymistä ei olisi koko Relevétä!

Laskin koulua perustaessani, että keskeisellä sijainnilla ja näyteikkunoilla uusi balettikoulu saisi nopeasti näkyvyyttä ilman hintavia mainoskampanjoita. Yllättävää kuitenkin oli, että baletti nousi niin äkkiä näkyväksi ja tunnistettavaksi Joensuussa - ikään kuin harrastus olisi tähän asti ollut jokin harvojen hämyinen underground-juttu, ja nyt se olikin tullut ulos kaapista ja astunut auringonvaloon. Yhtäkkiä tuntui, että kaikki tiesivät Joensuussa kävelykadulla olevan pienen balettistudion!

Panostamalla näyteikkunaan sain nopeasti uusia oppilaita, sillä kauniit puvut vetivät puoleensa niin pieniä kuin isompiakin ballerinan alkuja!

Tilassa oli myös hyvä pitää juhlia ja tapahtumia. Ennen balettikoulun avaamista kutsuin entisiä oppilaita tutustumiskäynnille kutsuvierasiltoihin, järjestimme oppilas- ja vanhempainiltoja, näytösmeikkikursseja, yleisölle avoimia näytetunteja, sekä olimme yhtenä etappina naisyrittäjien katusuunnistuksessa, ja kesällä 2014 pidin juhlat 20-vuotisen virallisen opettajaurani kunniaksi (laskettuna valmistumisestani). Näin teimme toiminnastamme mahdollisimman avointa ja ihmiset myös rohkaistuivat poikkeamaan studiolla päiväsaikaan ohikulkiessaan, joten olimme ihan oikeasti osana Joensuun katukuvaa.

Pikku-Relevé valmiina viihdyttämään ja vastaanottamaan vieraita

Ja tulihan sitä väkeä!

Kesälläkin porukka tykkää kokoontua!

Tilaa kaikista parhaiten hyödyntävä tapahtuma oli kuitenkin Tanssiva näyteikkuna. Ehdimme järjestää sen kahtena peräkkäisenä vuonna kaupungin Joulunavauksen yhteydessä ja siitä tuli aivan mahtava! Ideana oli, että tanssimme sisällä studiossa ja yleisö voi seurata meitä kadulta näyteikkunoiden läpi. Yleisölle oli tarjolla kuumaa glögiä ja pipareita, ja roudasimme ulos kadulle joitakin tuoleja ja penkkejä huonojalkaisimmille katsojille.

Tanssiva näyteikkuna, jossa balettituntiosuus menossa (Kuva: Anni Riikonen)

Pidimme perinteisen alkulämmittelyn tangossa, jonka jälkeen seurasi avoimet pukuharjoitukset tulevan oppilasnäytöksen ohjelmistosta. Tämä toimi samalla ikään kuin ruokahalun herättäjänä, kun ihmiset näkivät otteita tulevasta näytöksestä, mutta kaikki ei ollut vielä aivan valmista. Tulevat näytökset myytiinkin nopeasti loppuun!

Lumikuningattaren pukuharjoitukset 2015

Itämaisen tanssin pukuharjoitukset 2014

 
















Tapahtumassa näyteikkuna oli koristeltu talviseksi, mutta siten, ettei se häirinnyt tanssien seuraamista. Tunnelma oli jännän mystinen ja kyläyhteisömäinen - joku sanoi, että siinä kiteytyi satukirjamainen joulun tunnelma ja yhteenkuuluvuus, ja toisen mielestä oli kuin olisi katsellut elävää nukkekotia... Yleisöä kertyi ensimmäisenä vuonna noin 60-70 henkeä, mutta seuraavana vuonna sekosimme jo laskuissa, sillä sen verran yli sadan hengen mentiin!

Alkeisbaletti ja Kuutamoluistelijat 2014 (Kuva: Anni Riikonen)

Viime kesänä hyödynsin studiota mainiona liikepaikkana ja pidin siinä pop up -tyyppistä Pientä balettikauppaa. Se oli taas omanlaisensa kokemus ja parasta siinä oli varmaankin se, että tuli heti tutuiksi uusienkin oppilaiden ja heidän vanhempiensa kanssa, kun he tulivat hankkimaan balettivermeensä kaupasta.

Pieni balettikauppa kesällä 2015

Oli hauskaa tilata pukuja ja hameita ja arvailla, mikä tekisi kauppansa ja mikä ei! Huomasin, että aika varovaisia nuoriso ja aikuiset ovat treenipukeutumisessaan, sillä turvalliset mallit ja värit tekivät kauppansa, mutta mikään vähääkin erikoisempi tai poikkeavampi jätettiin kauppaan :) Lapsille sen sijaan olisi kelvannut vaikka mimmoinen värien ja tyylien iloittelu, sillä perinteisen vaaleanpunaisen lisäksi he hyväksyivät myös muita vaihtoehtoja, kunhan niissä löytyi bling-blingiä tai muuta twistiä!

Pieni balettikauppa Pikku-Relevéssä

Tässä oli omia muisteluitani Pikku-Rellusta tilana. Monenlaisia hetkiä on mahtunut noiden seinien sisälle - onko sinulla jokin muisto, jonka haluaisit jakaa Pikku-Relevén ajalta? Tai heräsikö sinulle muistoja jostain muusta balettistudiosta - mikä on tilan merkitys, kuinka paljon siitä imee itseensä? Sana on vapaa kommentoida!

- Hanna -

Tervetuloa Pieneen balettistudioon!

Tämä blogi on joensuulaisen Pieni balettistudio Relevén epämuodollinen ja vailla virkayskää oleva foorumi, jota kaikki baletin ystävät ovat tervetulleita seuraamaan!

Blogissa kerrotaan mm. balettistudion pyörittämisestä ja arjesta, annetaan vinkkejä treenaamiseen, havainnoidaan baletin oppimista opettajan näkökulmasta, annetaan tilaa oppilaiden kokemuksille baletin harrastajina ja koitetaan pysyä täysjärkisinä kaiken hyörinän keskellä :)

Eniten äänessä on Relevén omistaja ja yrittäjä, balettipedagogi Hanna Renvall, mutta muitakin bloggaajia on luvassa, ja heidät esitellään myöhemmin.

Katsotaan, mitä tästä kehkeytyy - toivottavasti jotain hauskaa ja innostavaa!